23.04.08 On menny pikkusen aikaa (melkein 4 kk) ettei oo tullu mitään kirjoteltua. Ei vaan oo jaksanu tai ehtiny. Meinaan ollu aika paljon kaikkee tekemistä ja menemistä. Oon nyt koto-Suomessa jotain kolme viikkoo, vapun yli, ja hoidan töitäni ja hommiani. Joo, meinasin kans et jos lopetan tän blogin, ku ei ollu sit jonkun ajan päästä ees enää mitään kiinnostusta kirjottaa tänne. Mut en oo vielä saanu aikaseks.

Fyysisessä olossa ei oo ollu paljon kehumista viime aikoina. Nyt kans maha ihan sekasin. Vähän epäilen et siinä niitten vesijohtovedessä on jotain mätää. :P Ja mul tuli tääl ruostetta putkesta maanantaina ku tulin. Muutenki ihan jotenki hämmentyny oon asioiden saamasta käänteestä. Joka kerta vaikeempi lähtä sieltä pois ja ne ihmiset on mulle tosissaan tärkeitä ja mä välitän niistä, ja nää omat kuviot kotona tuntuu joskus niin pieniltä ja säälittäviltä. R meinas et ei siitä tartte ottaa mitään paineita jos välil haluu asuu jossain muualla, et mä voin tehä mitä haluun eikä se kuulu kelleen mitä mä teen ja muitten pitää vaan sopeutuu siihen. Mut stressiä tää asia aiheuttaa silti. Enkä mä voi olla ajattelematta niitä ketkä ehkä kaipaa mun seuraa tai tarvii mua täällä, jos mä oon jossain muualla. Ja sit päinvastoin.

Oon ihan vaan kotosalla just nyt ja polttelen "rentouttavaa" suitsuketta ku ei oikeen pysty rentoutuun millään. Eilen käytiin Juhan kans baarissa yksillä ja se autto vähän, mut ku kaipaa sitä Heaven8:iä... En oo hankkinu sitä varastoon nyt aika pitkään aikaan. Et oon ollu melkein 4 kuukautta ilman. Ja muutenki saanu rajotettua sitä huumeiden vetämistä ihan kunnolla. Mitä nyt oli välil niitä The Holen avajaisia ja Easter Islandeja ja sellasta missä tuli dokattua ihan kunnollisesti. Mut ne oli vaan sellasia yhen tai kahen päivän juttuja eikä jääny putkee päälle. Öh, paitsi bentsoista vähän ku oli jonkun aikaa tosi paha olla. Psykosomaattista. Ahdistaa se erityisesti et jos mä asun Suomessa ni oon tosi kaukana E:stä, eikä se tuu tänne ku harvoin, ja ku mä haluisin kumminkin olla sitä lähempänä. Nytkin tavattiin aikas monta kertaa kevään aikana ja oli tosi kivaa yhessä, ja oli jopa vähän sellasta entistä hellyyttä kehissä. Eikä se sen lapsi mua häirinny enää niin paljon ku joskus. Se osaa puuhata itekseen kaikkee ja sillon niitä harrastuksia, huilun- tai viulunsoittoo ja yksityistä kielenopetusta ja karatea tai jotain. Ja sit niitä ihan tavallisia Barbileikkejä kavereitten kans. Et se puuhaa paljon ihan vaan itekseen ja on yksikseen liikkeellä limusiinin ja kuskin kans ja kuski vähän kattoo sen perään. Et se on tosi itsenäinen jo se lapsi. Ja E kysy mua monta kertaa mukaan shoppaileen tai lounaalle tai drinkille tai muuten vaan oleilemaan ja sil oli nyt keväällä kans jotenki enempi aikaa kavereille. Ja siihen oli liian helppo tottua. Tuntuu et täällä kotona mä oon just nyt paljon yksinäisempi, eikä se oo kivaa. Kukapas yksinäisyydestä tykkäis.

Aksukin on saanu hoidettuu itelleen duunin ja Cloudy on ollu taas sairaalassa paljon ettei sitä oo näkyny eikä se jotenki enää tuu niin mielellään mun mestaan, johtuen varmaan siitä et tääl pyörii kaikenkarvasta diileriä ja se pelkää retkahtavansa. Whatever. Ja jotenki emmä jaksa välittää. Tuntuu vaan siltä et ystäviä tulee ja ystäviä menee eikä kaikista tarvikaan pitää kiinni. Joku kontakti kyl säilyy, siitä ei oo epäilystäkään, mut ehkä just nyt mun kohtalona on etääntyä joistain. Ajatella vaan itsekkäästi ja tehä sitä miltä tuntuu. Juha tääl on käyny kastelee mun kukkia ja lajittelee postit ja sellasta, ja se lupas ainaki tehä sitä vastakin, sillon ku puhuttiin tästä maanantaina illalla. Se on tosi hyvä kaveri ja luottamuksen arvonen.

Muuten toimii ainaki vähän toi suitsuke, ja se B:n lääke minkä otin tos jotain 40 min sitte. Tuntuu olo vähän rennommalta ja tyynemmältä. Joo niitä B:n pillereitä mul on joitakin, yks lätkä mikä riittää pitkään ku ne voi panna neljään osaan. Pitäs kattoo jos mä saisin tota reseptin joltain lääkäriltä jossain, ettei tarvis pummata toiselta joka tarvii niitä paljo kipeämmin. Hyvää ainetta ja sitä on helvetin vaikee käyttää väärin. Heh.

Tuntuu jotenki tyhjältä ku ei oo niitä poikia mistä pitää huolta. Kelle laittaa ruokaa ja muistutella lääkkeenottoajoista ja sitä on ikävä et on jatkuvasti joku puhekumppani lähellä. Ku tääl jos oon yksin kotona ni sit oon täydellisen yksin. K muuten soitti mulle eilen joskus aamusella ja kerto et se oli lupauksensa mukaan puuhannu B:n kans jotain viikonloppuna. Oli kiva ku soitti. Vähän piristi mun päivää mikä muuten kulu vaan toisten virheitä korjatessa eli töissä. Nyt alkaa olla suitsuke aika lopussa ja tee kohta juomislämpöstä, et meinaan alkaa lopetella ja laittaa tän blogiin olemaan. Aksu meinas et tulee mun kautta ku on menos iltavuoroon ja mä lupasin sille et tääl on lämmin ruoka oottamas, ja illalla meen Halon luo oleskelemaan ihan vaan huvikseni ja ku se kutsu. Kuunnellaan sen levyjä ja sellasta. Ollaan vaan ja mä yritän rentoutua.

p.s. No joo, näyttää siltä et vuodatus on down, joten postaan tän sit joskus muulloin.