Koko elämä. Kun kaikki siitä huomauttavat niin onhan sen oltava totta: olen jatkuvasti vaan töissä. Työnarkomaani siis. En pidä edes kesälomaa. Haluaisin, mutta sitten ajattelen että kun teen tunteja säilöön niin voin joskus myöhemmin pitää tarvittaessa pitemmänkin loman, kolme viikkoa tai kuusi. Riippuu tarpeesta. Joskus kaipaan sitä että voisi vaan olla, nähdä kavereita päiväsaikaan, käydä terassilla tai uimassa, tai shoppailemassa vaikka. Ja sitten kuitenkaan en kaipaa.

On mukavampi järjestellä elämä sen mukaan minkä projektin parissa työskentelee. On helpompi olla kun tietää että huomennakin on jotakin tekemistä. Juuri nyt olen työpaikalla käytännössä yksin. Otin erään vanhan kaverin F:n töihin maanantaina ja hänen kanssaan asentelemme, suunnittelemme, pähkäilemme ja juomme teetä - ei kahvia. Mukavaa. Rauhallista ja lämmintä. Ikkunat auki että sisään tuulee, musiikkia soimaan ja taas koneiden kimppuun. En oikeastaan tarvitsekaan muuta. Tai, jos tällä muulla tarkoitetaan oleskelua, lomia ja parisuhdetta joista jälkimmäisen kanssa ilmenee edelleen ongelmia. Kun kuitenkin pitäisi, tai olisi parempi, tai ihmiset ymmärtäisivät helpommin... Mutta en minä kykene olemaan toisen ihmisen kanssa jatkuvasti. En kykene rakastamaan - ainakaan vielä. Kaikki joita olen elämässäni rakastanut ovat kuolleet tai asuvat toisella puolella maapalloa, suurinpiirtein.

Joskus väsyttää ja tuntuu siltä ettei pysty rentoutumaan. Joskus kaipaa lopullista pakotietä, hätäuloskäyntiä tai ikuista lepoa. Mutta rentoutuminen on niin lähellä ja tiedän miten se on turvallista ja missä seurassa voi itselleen sallia mitäkin. Sen jälkeen on helpompi.

Tänään sain harjotusta kirjottamisessa, roikun koko päivän tai lähes chatissa ja puhuin selväksi erään inhottavan asian johon toivottavasti saimme löydettyä kunnollisen ja kaikkia tyydyttävän ratkaisun. Pelkään hiukan että asianosaiset hajoavat kahteen leiriin mutta jos niin tapahtuu, ei se olisi kai ollut vältettävissä mitenkään. Ihmisillä on niin erilaisia moraalikäsityksiä ja ambitioita. On vaikea ennalta aavistaa mistä asiasta kukakin ottaa herneet, tai jättiläisherneet nenäänsä.

Jokin aika sitten yritin listata ideaali- tai unelmamiehen/naisen tunnusmerkkejä. Huomasin että Mara täyttää melkein unelmanaisen tunnusmerkit. Epämiellyttävä ajatus mutta joillekkin tunteille ei voi mitään. R osittain sopii unelmamiehen kuosiin (karismaattinen, vitsikäs, vain vähän minua pitempi, käyttää ihania silmälaseja ja aurinkolaseja ajaessa ja lukiessa, suhteellisen muodikas) mutta R on homo kokonaan ja läpikotaisin. Ja erittäin manipuloiva. Mutta joskus sitä toivoisi olevansa mies... :)

Unelmamies: karismaattinen, suurinpiirtein kokoiseni, tumma, ehkä silmälasipäinen, vakuuttava ja turvallinen, vitsikäs, energinen, hyvä ryhmätyöskentelijä, aikaansaapa, hyvä kuuntelija.

Unelmanainen: spontaani, suurinpiirtein kokoiseni tai pienempi, energinen, vitsikäs, nopea, itsenäinen, laiskottelija, urheilullinen ja mukaansatempaava, tietää paljon samoista asioista, muodikas.

Samoja piirteitä olivat energinen ja vitsikäs eli ehkä siinä on "etsimäni tyypin" stereotypia. Mara on spontaani, minua vähän pienempi, energinen, vitsikäs, laiskottelija ja tietää jonkin verran samoista asioista. Lisäksi pienen hipun naisellinen mutta se voi johtua "nörtin eristyneisyydestä". Ainoat seikat jotka huolestuttavat ovat kohtalaisen suuri ikäeromme ja se etten halua sitoutua, enkä toisaalta voi kuvitella suhteen toimivan siten että minä saan mitä haluan silloin kun haluan koska se ei ole reilua. Nyt täytyy lopetella. Yritin tällä kertaa pysyä kirjakielessä ja olla vähän "kaunokirjallisempi". Chatissa oli oikeastaan tylsää, en tykkää kertoa työasioista mutta siihenhän se sitten luisti kun riita oli saatu soviteltua. Olen äskettäin hankkinut suhteettoman suuren määrän rahaa ilmeisen nerokkaalla liikkeellä, ja tämä tuli möläytettyä vaikka ei ole varma uskoivatko. Silti, ei ollut tarkoitus ja epäilykset heräsivät varmasti, minun motiiveistani mainita tuosta heti sen riidan päälle.

Ihme juttu, tämä yksi levy kuulostaa ihan erilaiselta koneella kuunneltuna kuin stereoista. Yleensä ero ei ole ihan näin suuri.