Hiekkaa. Tuulee. Mä oottelen autoja. Aulassa seisoo porukkaa. Keskipäivä. Kaikki on varjossakin hikistä ja jotenkin inhottavan pölyistä. Mulla on ihan ilmiselvästi ikävä R:ää. Että se seisois mun takana sanomassa et kaikki on okei.

Silleen se lähti. Mulloli siellä yks tapaaminen mihin porukat ei millään meinannu ehtii ajoissa ja sillon just ku mä aattelin R:ää ja miten kiltti se on mulle ja auttaa aina, ni ne tuli. Niinku varjosta. Avautu mulle limusiinin ovi ja meikä kipus sisälle ja tuntu jotenki pahalle. Kyl se ihan hyvin meni sekin reissu, niinku kaikki, asiat tuppaa järjestyyn, mut mulloli sillon ekana päivänä kumma tunne niitten kans. Et niinku mä olin ihan liian irrallani. Oli ekaks tosi vaikee keskittyy mihinkään.

(Mullon just nyt sellanen annos yhtä ainetta veressä et tuntuu ihan kummalta eikä oikeen luista juttu. Tai tulee jotenki kummallista tekstiä. Et sori vaan. Mut mun on ihan pakko rentoutuu nyt tai mä räjähdän. Soitin R:lle ja se sano et oli tavannu yhen kuka oli vähän ihastunu muhun ja halus et R järkkäs sen tapaan mut. Kyl mä sanoin et se on okei. Emmä jaksanu alkaa kysellä et kenestä on kysymys. Mulle ihan sama. Mut emmä mitään parikymppistä yksinkertasta pojanraasua haluu, et sen pitäs R:llekin olla selvää.)

Emmä niistä pisneksistä jaksa. Kyl se lähti homma rullaan melkeen itekseen kun keksi et mitkä on ne oikeet narut joista vetää. Mä olin sit siellä toistamiseen kans, niinku pelkällä lomalla vaikkei oikeen nyt tänä vuonna mikään loma oo ilman jotain työjuttuja siinä välissä sujunu. Olin yhes vähän kalliimmas hotellissa ja yks kerta aamiaispöydässä tuli sellanen vanhempi kaveri puhuun mulle, arabinnäkönen vaikka se puhu englantia niinku englantilaiset, ja sano et "eräs sheikki" haluis puhutella mua. Joo. Kiva. Mä en tienny heti et mistä on kyse mut kävi sit ilmi aamiaisen jälkeen ku tää äskeinen kaveri lähti ajaan mua johkuun yksityisbungalowlle valkosella bemarilla, et tää "eräs sheikki" on E:n joku tuttava ja se halus tietty olla ajan tasalla mitä tulee siihen mitä muut E:n tuttavat Dubaissa puuhastelee. Järkyttävän kokonen ranch sieltä paljastu dyynien takaa. Vastaanotto mulle ihan liian iso ja mua kohteli kaikki niinku kuningatarta, oikeesti, se oli mulle pikkusen liikaa kyl. Mä kyl voin tajuta et E on tottunu tollaseen käsittelyyn mut mä en. Emmä pysty niinku pitämään sellasta hienoo imagea yllä kovin kauaa. Ja oli tosi yksinäinen olo välillä.

Mä nyt vielä tosta yksinäisyydestä: et sellanen luksuselämä varmaan on ihan okei ja mä uskon et E:llä esmes on paljon ystäviä kehen se voi luottaa, mut mul ei oo, niin paljoo. Ja mä tunnen sitä yksinäisyyttä jo näinkin ihan tarpeeks. Et jos mä rupeisin elämäntyyliäni muuttaan ni se yksinäisyys vois kasvaa sellasiin mittoihin et mä en enää pysty elään sen kans. Ku joskus on muutenkin ihan tarpeeks kurja olo. Et ei olis kiva muistaa et vittu mä oon täs mun kahen miljoonan euron kämpässä ypöyksin ja tää on niin kaukana kaikkialta et ei pysty kutsuun ketään käymään niin lyhyellä aikavälillä. Eikä niinku sellases mestas mitään ryyppyjuhlia pystys järkkään. Ku sen siivoomiseen menis jo viikko.

Tuntuu kyl nyt just taas niin vitun tyhjältä ettei tosikaan. Ei viittis ees soitella kelleen ku yleensä ne vaan sit huolestuu siitä lisää enkä mä haluu aiheuttaa kelleen tällästä stressiä. Huomeen mul on taas töitä kaulaa myöten ja ne sujuu ne hommat ja mä oon tyytyväinen et cetera, mut sit ku on kotona, ja nimenomaan yksin kotona, illalla ku ulkona on kylmää ja pimeetä - ni kaikki romahtaa. Mun ulkokuori on niin kiillotettu ku olla voi ja sisällä on yksinäinen pikku paskiainen, ja seuraa saan vaan noista vitun itsariajatuksista. Emmä haluu niitä, mut ne sit tulee. Mä en voi oikeestaan enää muistaa aikaa jona noita ei olis ollu. Muisti huononee stressin takia ja jää vaan ne pahat fiilinkit. Mul menee oikeestaan tosi hyvin nyt. Toi aineitten käyttö on kans päässy takas normaaleihin mittasuhteisiin tän kesän aikana eikä tuu ees käyteltyy partaterää. Mut jotenki tulee aina se pudotus. R jotenki ymmärtää mua noissa jutuissa ja ehkä just sen takia mä luotan siihen niin paljon. Ja pidän sen puolia vaikka kaikki haukkus sitä vitun paskiaiseks.

No joo nyt mä lopetan tän vuodatuksen. Ihan turha tälleen kerjää hyväksyntää. Tai keneltäkään säälipisteitä. Emmä ees haluu et jotkuu säälis mua. Ku vituttaa myöhemmin enivei. Et oon ollu heikko ja romahtanu ja kirjotellu blogiin tälläsiä. Emmä oikeesti normaalisti oo tällänen. Vaan ku on paska olo. Nyt on. Sori vaan. Ei siitäkään mitään tuu jos pullottaa tän sisälleen.