Vaan jospa sittenkin, on ulkomaille muutto ihan ding ding ding... Tollanen typerä ala-asteen laulu tuli mieleen. Nyt on neuvoteltu puoleen ja toiseen tosta mun Rapakon takana asumisesta. Aamulla oli vähän sellanen olo ettei mua huvita, ei millään, ku mulle oli siis tarjottu kahta kämppää sieltä, eri kaupungeista, mut kummassakin tapauksessa mun olis tarttenu alkaa maksaan suojelurahaa, ja se oli sit vähän liian paksu juttu...

No sit lounastauolle ryhdyttäessä (ku mä taas työnarkkarina istuin toimistolla melkeen koko päivän) tuli pari puhelua et mä saattasin saada toisen paikan missä saan olla itekseni, toisesta kaupungista, ja tuli meilinä pari kuvaa mut se on ihan tosi surkeessa kunnossa. Siis siinä on joku pitäny sisällä koiria ja ne on kuseskelleet kaikki paikat. Mä olin sit jo miettiny etten mä tohon ala. Tai etin jonkun mestan jotain muuta kautta siis kun kaverien, kun R soitti ja sano et ne oli siellä E:n kanssa puhuneet kun just se kelle mä sillon vahingossa soitin... No se just, oli aikeissa lähtee kämpästään muualle asumaan jokskin aikaa, ja ne etti sille "housesitteriä" ja molemmat oli sit muistaneet mut. Eli mä saan asua siellä kämpässä eikä tartte maksaa mitään suojelurahoja niin kauan kun pidän sen mestan kunnossa enkä tee siellä mitään muutoksia tms. Jippii!!! Ehtona oli taas kyllä etten saa hiiskahtaa ainoalle elävälle enkä kuolleelle sielulle missä se mesta on enkä siitä et asun siellä. Huh. No ehkä siihen pystyy. Muistuttakaa jos unohdan.

Eli mä tässä alan vähitellen pakkaamaan kamojani. Pääsen siellä vähäks aikaa olemaan tossa ens torstaista alkaen, niinkun katteleen paikkoja jonkun viikon verran, ja sitte helmikuussa sinne oikein asumaan. On se kyllä aika iso. Ja siellon akvaario eikä mulla oo sellasista mitään hajua. Mut ehkä mä saan apua E:ltä tai joltakulta sen kanssa. Siis ei ne voi kukaan olettaa et mä ihan tyhjästä osaan kaikkee tollasta. No joo... Vähän äkkinäisesti oli tehtävä toi muuttopäätös, mut kun kerran tuli tilaisuus. :)