Tuli muuten vielä tosta mieleen. Me puhuttiin R:n kaa laival vähän vakavampiaki juttuja, et ei se kaikki ollu mitään ruusuilla tanssimista tai viinan lipitystä. R sano ettei se tykkää hirveesti ku oli niin paljon alaikästä porukkaa kännissä. Siis ihan perseet olalla, jotain 13 vee tyttöjä housut melkeen puolitangossa et cetera. Et eiks niitten vanhemmat pysty puhuun niille järkeä? Siis ei mun ollessa 13 mitään tollasta ollu. Ja sit ku nyt on noi abiristeilyt, R sano et ne on niinku sen amien spring breakin lanseeraamista suomeen, et teinit pääsee ekaa kertaa ilman vanhempia johkuun bilettään ja sit tulee siellä juotuu ja naituu ja lopputulos on paha fiilinki kaikille.

Jotain puhuttiin et ku JOS ei mee porukan mukana ni leimautuu negatiivisesti, ja ku mä ja R tiedetään miten raskasta jo aikuiselle on leimautuu, ni nuorelle se voi johtaa tosi pahoihin seuraamuksiin. Ja sit se kovaäänisin porukka saa riepotella muita ihan miten lystää ja nöyryyttää jokasta joka tekee jonku hölmön jutun. Et se on olevinaan tosi hauskaa ja pelkkää pilaa, mut entä sit jos jollain klikkaa päässä ja se pistää myöhemmin kaikki koulukaverinsa lihoiks? Ja sit se et kännissä menettää neitsyytensä "ihan pilan päiten", et se ei tosissaan anna nuorille mitään positiivista kuvaa seksistä niinku yleensä. Ja jos tulee raskaaks siitä ni se voi olla tosi kova paikka. Jos ei pysty vanhemmille puhuun tollasista. R sano et silloli yks luokkakaveri joka leimautu ulkopuoliseks ku se ei halunnu mennä mukana ku luokka lähti spring breakin aikana johkuun biitsille, ja sitä sit kaikki kiusas kunnes se meni ja teki itsarin. Sellanen hiljasempi kaveri joka tykkäs enemmän istuu tietsikalla ku remuta kännissä jossain ö-luokan lomakeskukses. R puhu kans niistä amien stereotyypeistä, et jo alaluokilla jokanen oppii mihin stereotypiaan kuuluu ja siit on tosi vaikee päästä eroon, et niinku luokkakaverit tolleen päättää sun kohtalosta ihan alusta asti. Et jollei mitenkään tuu ees toimeen suosittujen kaa niin ei oo mitään mahiksia selviytyä niinku sosiaalisissa ympyröissä. Ku noi mallit kiinnittyy ihmiseen niin tiukasti ettei niistä pääse eroon, ja kaikki kaverit muistaa ikuisesti, ku niillon ne vuosikirjat mihin kirjataan tietty kaikki just tollaset jutut. Et 40-vuotiaana vielä voi tulla ex-koulukaverit sanoo et hei mitä nörtti.

Voi tietty olla et R pikkusen liiottelee tota, ku se on vaan sellanen et jos se ei jostain jutusta tykkää niin se tuppaa kääntämään kaiken sitä juttua vastaan. Vaikka siin olis hyviäki puolia. Jotenki ehkä kuitenki on parempi ettei mun ollessa koulussa ollu mitään yhtä hirveetä näyttämisen pakkoo ku nykyään. Ja muoti oli terveellisempää. Eh... No en sano. Voi olla vähän liian tiukka mielipide tänne.

Ja muuten on vähän silleenkin et mä ja R ollaan molemmat erilaisia ku meiän ikäpolvi. Mä oon esmes saanu paljon vaikutteita kaikkeen ajatusmaailmaan ja mielipiteisiin niinku mun vanhempien ikäluokalta ja niitä vanhemmilta, ja E:n äidiltä sillon ku E kävi mun kaa samaa koulua. Ku E:n vanhemmat on aika vanhoja ja tosi tiukkoja kasvattajia ja E on kasvatettu just silleen vähän vanhanaikasesti ja opetettu alusta asti hirvee kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan, ja sit kaikki se muu juttu. Mä en niistä voi laittaa vaikka haluaisin ku joku vois tunnistaa E:n tai jonku sen perheenjäsenen niistä kuvioista. R taas on kasvatettu aika vapaamielisesti niinku suhteessa siihen aikaan ja niinku niihin paikkoihin missä se kasvo. Et se on saanu alusta asti olla itsenäinen eikä jostain jutuista oo syyllistetty, niinku kusipäämäisyydestä ja ihmisten manipuloinnista, et R on kasvanu silleen et se ei osaa nähdä mitään vikaa noissa. Se on joskus TOSI kusipää, mut silleen omalla tavallaan mikä kumminkin tekee siitä hyväksyttävää. Ja sit meiän arvomaailma on erilainen ku muitten ihmisten. Mun mielestä mun kaveripiirissä yleensä on niinku yhä olemassa sellanen vanhanaikanen sääntö et kaveri on tärkeempi ku menestys, ja erityisesti just mun ja R:n ja E:n puolesta on noille nuoremmille tullu paljon sellasia vaikutteita mitä itseasiassa yleensä vaan paljon vanhemmat ihmiset pitää arvossa. Niinku se kunnioitus.

Sitä ehkä hyvin kuvaa se ku Nakki ekaa kertaa oli mukana näis kuviois, ni se sano et "Täälhän on ihan mafiameininki". Et sellaset perussäännöt kirjotetaan isolla: Turpa tukkoon meiän sisäisistä asioista, Kunnioitetaan "isompia", Kostetaan kaverin puolesta. Tai jotain sinnepäin. Ei oo yleensä mitään tarvinnu kostaa. Mut jos joku porukasta on kusessa ni sitä on tapana auttaa pois siitä kusesta, ja auttaa silleen et se ymmärtää olla joutumatta (ainakaan samaan) kuseen toista kertaa. Ja tänne ei kandee tulla ellei oo mukana iso annos kunnioitusta. Pelko joskus ajaa saman asian, ainaki kunnes uus tulokas oppii kunnioitusta. Eikä meiän jutuista repostella pitkin maailmaa. Et tietty mun omat asiat on eri juttu, mä voin täällä kirjotella miten paljon sielu sietää vaan mun pisneksistä, mut ne jutut mistä voi selkeesti tunnistaa jotain kavereita tai yhteisiä asioita (no jos nyt R:ää ei lasketa...) ni pysyy ilman muuta salassa.

Et tollasten ansiosta mulle on helpompi päästä sisään noitten tosi isojen pisneksiin, ku on sellanen valmius nöyrtyä sillon kun siihen on aihetta ja olla ylpee sillon kun nöyrtymiseen ei oo aihetta, ja se absoluuttinen lojaalisuus mitä voi osottaa niitä kohtaan jotka ansaitsee sen. Ja mulla on kuulema hyvä työmoraali. :)