No nyt on ehtiny tapahtua kaikkee täs välis. Siitä ku siellä muualla ollessa kaipas näitä omia kuvioitaan ja heti ku on päässy omiin kuvioihinsa sisälle ni huomaa et ei ne enää kiinnostakkaan niin paljoo. Tai niin ku aina samat jutut, aina samat ongelmat eikä mikään muutu niinku eräitten kohdalta. Täs nyt lähinnä taas tää I:n ongelma. Oli menny Kimmon luo ku halus seksiä ja Kimmo halus vähän rajumpaa ja I oli sit sille vihanen ku sai turpaansa, ja I tuli kertoon mulle ja eilen synty pattitilanne mitä ei puhuttu selväks vaikka olis pitäny, ja tänä aamuna Kimmo menny sit mun luota suoraan I:n luo ja vedelly sitä vyöllä selkään. Kivat jälet. Ja mä saan aina olla se kuka ne I:n vammat hoitaa ja kuka sitä paapoo. Et jos ei niinku joko I jotenki muuta käytöstään tai Kimmossa tapahdu jotain ihmetta ni emmä kauaa enää tätä jaksa. Johtu koko homma siitä ku J on nyt jossain vidun Seinäjoella tekemäs jotain hommaa ja I halus näyttää vähän itsenäisemmältä... Halus näyttää et se osaa hoitaa itte omat asiansa. Mut ei siis näköjään osaakaan. Ja sen pitää aina jotenki ärsyttää Kimmoa, kuka ottaa pikkuasiatkin tosi vakavasti. Siis niinku I:n pitäs oppia jo vähitellen toi.

Joo. Onneks saatiin mun hostin kans puhuttua ne meiän pikku erimielisyydet pois ennen ku mä lähin sieltä pois. Kerroin sille vähän mun ja R:n suhteesta ja et mun ei tosiaankaan olis pitäny puuttua sen asioihin, ei siihen kamankäyttöön eikä Birdyyn. Mut se sano et oli leppyny jo. Et oli se kyl ollu vihanen mulle kans mut sano et se on oppinu käsitteleen vihaa paremmin. Joo ku se oli sellasessa aggressio-treenissä missä terapeutit opettaa käsitteleen omia raivokohtauksiaan tai jotain. Se oli sen lopettanu nyt keväällä. Ja sano et siitä on ollu paljon hyötyä.

Mut mä pyysin anteeks niitä omia tyhmyyksiäni ja tuntu et erottiin sovussa ja et mä oon saanu siitä uuden kaverin. Tai ainaki hyvän tuttavan. (Nyt tulee taas Year zero biisi ^^ ihquu) Sanoin et mulle se ja S on antanu sellasen tunteen et mä olin siellä tervetullu, ja tarpeellinen ja niinku kuuluin joukkoon alusta alkaen. Niinku se on ihan parasta. Olla tervetullu ja se ku ne kaikki siellä välitti musta ja hyväksy joukkoonsa. :) Näytti ruokakaupat ja hoiti mulle ruokaa kaappeihin jos olin vähän aikaa poissa, ja se siivouskin näytti sujuvan pääsiäisen jälkeen vähän paremmin. Ja ainahan on hyvä nähdä et joku tosissaan yrittää tehä jotain huumeongelmalleen. Ja nyt on ollu nää ekat päivät kotona taas sellasta totuttelua, et ensinnäkin mullon hirvee ikävä mun hostia ja S:ää ja R:ää kans, ja toiseks tuntuu just nää mun kuviot olevan niin pientä pyörintää ja jotenki aina samaa harmaata, ja kolmanneks täällon hirveen kylmä.

Sitäpaitsi oon nyt saanu jo kuulla et mun olis pitäny jäädä sinne vaan olemaan, et ei mua tääl kukaan kaipaa. Niitä systemin mekkalan jälkimaininkeja. Tietty oma vikani ku oon menny puhuun joskus jotain tosi kusipäämäisyyksiä. Ja näyttää siltä et jotkut ei tykkää hyvää et mä oon nyt taas hyvissä väleissä Christianin kans ja sekin on saanu mun takia hiukka terävää kritiikkiä. Joo vähän vaikee välillä olla niinku ei oliskaan, antaa tollasten valua pois niinku vesi hanhen selästä, et niinku kyl ne jollain tasolla aina koskettaa ja satuttaa. Mut emmä varmaan tulevaisuudessa enää kovin paljoo oo tekemisissä niitten systemin porukoitten kans. Ku ei oo aikaa roikkua chatissa ja muutenki ne ihmiset ketkä on mulle tärkeitä mä tunnen IRL kans ja ne IRL-suhteet on mulle paljon tärkeempiä ku pitää hyviä välejä sellasiin ihmisiin ketä en oo ikinä livenä tavannu. Et ehkä on parempi et mun "nettielämä" surkastuu. Ku sen tilalle tulee ihan varmasti jotain uutta ja viehättävämpää. Niinku nyt toi mun toinen elämä tuolla lammikon takana. :) Et niistä ihmisistä siellä on tullu mulle tärkeitä.

Pitää nyt vaan tääl vielä juhannukseen asti sinnitellä. Ja töitä tehdenhän se sujuu. Ei täs nyt mitään muutakaan ole. Ja pakkohan se on töitä tehdä. Vaikka vähitellen tuntuu et voi antaa alaistensa hoitaa melkein kaiken ja pitää tollasia kahen tunnin lounastaukoja niinku eilen, tai mennä toimistolle vasta puol yhekstoista niinku tänään. Mut nää nyt oli vähän olosuhteiden pakosta, ku eilen meni myöhäseks illalla jne.

Ei mul nyt oikeestaan paljon mitään asiaa ollu. Väsyttää jotenki. Vaikka toisaalta on päivisin ihan normaali olo. Mut ehkä se johtuu taas tosta olosuhteiden muuttumisesta. Et kestää totutella. Ja ku ikävä painaa rinnassa möykkynä. Ja välillä vähän huolikin. Ja tulee taas nää suhdekuviot mieleen, et pitäskö taas yrittää jotain deittiä blaa blaa. Ei jaksas kiinnostua. Niinku mitä väliä sillä on vaikka mä en ikinä löytäs elinkumppania. Yksinhän on tähänkin asti pärjätty et kai sitä jatkossakin... Mut välillä on vaan niin yksinäinen olo. ó_ò